5.9 oli yrittäjien päivä Suomessa. Merkitsin päivän iPhonen kalenteriin jo hyvissä ajoin monta viikkoa aikaisemmin, onhan yrityksessämme itseni lisäksi kaksi muuta pitkän yrittäjänuran tehnyttä. Halusin antaa arvostusta sekä heille että omalle 20 vuoden yrittäjärupeamalleni. Kaikki olemme kokeneet yrittäjyyden ylä- ja alamäet. Jokaisen menestyvän yrittäjän menneisyydessä kun on lukuisia yritysten ja erehdysten kokemuksia.
Yrittäjyyttä voisi kuvata yhdenlaisena mielenhäiriönä: sitkeys ja välillä aiheetonkin optimistisuus yhdistettynä jatkuvaan eloonjäämistaisteluun. Yrittäjä rypee pohjamutia myöten jatkaen sitkeästi tilanteissa, jossa valtaosa ihmisistä olisi jo luovuttanut. Hän tekee parhaimmillaan (tai pahimmillaan) vuosikausia yrityksen ja erehdyksen sarjaa, luoden uutta polkua, jota kukaan ei ole ennen kulkenut. Kunnes, sieltä se lopulta tulee – menestys! Yhtäkkiä kaikki nähty vaiva ja tehty työ tuntuukin taas tämän arvoiselta. Menestyskin maistuu kahta paremmalta, kun sen eteen on tehty töitä ja koko työyhteisö hyötyy yhteisestä draivista!
Vaikka yrittäjän ja työntekijän välillä näkee joskus ymmärryskuilun, ovat omat kokemukseni työntekijöistä erittäin positiivisia. Meillä on tälläkin hetkellä töissä ahkeraa ja tunnollista henkilöstöä, joka haluaa hoitaa työnsä viimeisen päälle hienosti. PK-yritysten omistajat yleensä ymmärtävät, että ilman työntekijää ei ole yritystä, ja siksi kohtelevat heitä hyvin. Myyntiapuakaan ei olisi olemassa ilman työntekijöitämme, ja työntekijämme ovat menestyksemme tae.
Monen yrityksen kasvu pysähtyy siihen, että yrittäjällä itsellä ei ole tarpeeksi osaamista laajentaa toimintaansa, eikä myöskään kykyä delegoida vastuuta sellaisille henkilöille, jotka osaisivat auttaa asiassa. Helsingin Kauppakorkeakoulun, nykyisen Allto-Yliopiston, yrittäjyyskurssilta on jäänyt kirkkaasti mieleen se, että yrityksen kasvu kaatuu yleensä siihen, että yrittäjä haluaa kynsin ja hampain pitää itse kiinni kaikista ohjista. Toiminnan laajentuessa tämä on mahdotonta, ja pahimmillaan koko yritys kaatuu laajentumiseen. Delegointi ja luottamus työntekijöiden kykyihin onkin avainasemassa yrityksen kasvutarinassa.
Mielestäni voisimme arvostaa ja ymmärtää yrittäjyyttä paljon enemmän yhteiskunnassamme. Tilastojen mukaan suurin osa taloudestamme on yrittäjien, ja nimenomaan PK-yrittäjien harteilla. Tästä valtaosa on yrittäjiä, jotka työllistävät vain itsensä. Yrittäjät voisivat, ja mielestäni heidän pitäisi, nousta barrikadeille ja vaatia parannusta nykytilanteeseen. Esimerkiksi konkurssitilanteessa yrittäjä jää usein täysin tyhjän päälle, vaikka hänen työntekijänsä saavat täydet työttömyyskorvaukset. Yrittäjän luonteessa on, että pelkän valittamisen sijaan hän aidosti tekee asioille jotain – tätä asennetta pitäisi entistä enemmän hyödyntää omien oikeuksien ajamisessa!
Ostamani kuohuviini oli lähellä jäädä juomatta, koska päiväni täyttyi käytännön asioista, asiakkaista ja työntekijöiden asioista. Mutta kaiken sen kiireenkin keskellä oman hienon suorituksen ja koko yrittäjäyhteisön juhlistamiselle oli löydyttävä aikaa. Nyt nostan ylpeänä lasin kaikille yrittäjille, täyteen kalenteriin ehtii kyllä palata taas huomenna!
Kirjoittaja:
Maaret Auvinen