Reilu kolme vuotta sitten rantauduin paljon puhutulle Espanjan Aurinkorannikolle. Aikoinaan 8 vuotta matkalaukkuelämää ympäri maailmaa eläneenä matkaoppaana ei muutto uuteen maahan synnyttänyt minulle erityisempiä tunteita… Avoimin mielin ja uteliaana lähdin matkaan.
Matkaopasurani päättyessä muutin Puolan Katowiceen töihin. Paikka oli muuten mahtava paikka asua ja elää, mutta yksi asia varjosti elämää siellä. Katowice on kivihiilikaupunki, talvella suurin osa taloista lämmitetään kivihiilellä ja sen huomasi. Ajan myötä minulle kehkeytyi astma, jonka takia minun oli pakko alkaa miettiä muuttoa muualle terveellisempään ilmastoon. Suomen harmaus ja kylmyys ei enää houkutellut. Joten Espanjaan mars!
Taas pakkasin matkalaukut täyteen, ja koneen nokka suuntasi kohti Malagaa. Asunto oli jo valmiiksi hankittu, työpaikkakin oli hankittu (mikä osoittautui sittemmin täydelliseksi flopiksi), tuttuja kylä täynnä… Kaikki oli siis lähtökohtaisesti niinkuin pitikin.
Melko kivikkoinen polku on täällä tullut kuljettua ennenkuin elämä alkoi asettua aloilleen. Olen vaihtanut asuntoa viisi kertaa ja työpaikkaa saman verran. Autoa en ole vaihtanut (vielä) kertaakaan, enkä miestä – koska sellaista ei ole – eikä tule.
Kesällä 2017 sitten aloitin työskentelyn rannikon suurimmalla suomalaisella työnantajalla. Tuttua työtä minulle ja todella mieluisaa. Asiakaspalvelua kaikissa muodoissaan, sehän se minun juttuni on aina ollut. Tätä onnea kesti 1,5 vuotta, kunnes taas terveys pakotti miettimään uusia ratkaisuja.
Niinhän minä otin Myyntiavun Vesaan yhteyttä (ollaan tehty yhteistyötä ennenkin) ja pyytelin nöyränä tyttönä ottamaan minut töihin. Vesa löi minulle aloituspäivämäärän ja täällä ollaan nyt oltu tänään 7.2. ihan prikulleen kuukausi. En kadu ja toivon, ettei työnantajakaan kadu.
PELKO
Tuo iso loikka tutusta ja turvallisesta työpaikasta tuotti ihan pientä pelkoa aluksi. Työtuntien määrä väheni 2 tunnilla ja tietenkin peruspalkka samalla, tosin ei paljoa. Oli mietittävä, miten tuon palkan saa suht samalle tasolle kuin mitä se oli ollut, jotta elämänlaatu ei tulisi kärsimään. Pelko siitä, että tuleeko se onnistumaan, aiheutti pienoista stressiä. Tosin aivan turhaan näin jälkikäteen ajateltuna.
EPÄILYS
On se hassua, miten tällainen joka alan konkari edes alkaa epäilemään itseään. Tulenko pärjäämään, onko minusta buukkariksi, pääsenkö tavoitteisiin? Buukkauspalvelut tuntuivat aluksi melkoisen haasteellisilta…
Sen oman tyylin ja itsevarmuuden ja rohkeuden löytäminen kesti jonkin aikaa. Ei se tullut itsestään. Siihen tarvittiin pieni muistutus, joka minun kohdallani oli yrityksen kick off -party. Ei siellä pelkästään juhlittu, vaan saimme aimo annoksen hyviä vinkkejä, kannustuksia ja uskoa tulevaan. Kiitos siitä!
ONNISTUMINEN
Voi vitsit, mikä tunne! Kun olet aikasi pelännyt ja epäillyt ja sitten alkaa hommat luistamaan, wau!! Isoimpana tekijänä onnistumiseen vaikutti peiliin katsominen.
Kick off -koulutuksesta sain taas uutta potkua ja sitä uskoa omaan itseeni!
Meillä on täällä kyllä aivan huipputyöyhteisö! Hyvä porukka, mukavat toimitilat, työilmapiiri, työkaverien kannustaminen…
Summa summarum, kyllä se vanha koirakin oppii istumaan. Ja buukkaamaan!
Tästä on hyvä jatkaa, motivaatio huipussaan, kesä tulossa ja aurinko-Armas paistaa päivä päivältä pidempään ja lämpimämmin.
Meille on hyvä kevät ja kesä tulossa, toivottavasti myös sinulle, joka luet tätä. Kaikkea hyvää ja muista: ”HYMY ON IKKUNA, JOSTA NÄKEE ONKO SYDÄN KOTONA.”
Kirjoittaja: Tiina Khalil