Olen tutkinut ihmisten välistä vuorovaikutusta viime aikoina ja törmännyt hassusti samaan teemaan todella monessa yhteydessä. Viimeiseen pariin viikkoon on mahtunut paljon tilanteita, joissa kommunikaatio ja yhteydet eivät ole sujuneet parhaalla mahdollisella tavalla. Olen huomannut lähelläni poikkeuksellisen paljon yhteyskatkoksia niin ihmisten kuin teknisten laitteidenkin välillä.
Sain hiljattain hienon mahdollisuuden päästä ammattilaisen analysoitavaksi siitä, millainen persoona minulla on. Tässä mallissa (Process CommunicationModel) painopiste oli erityisesti viestinnässä. Tuossa mallissa jokaisella meistä on ikään kuin kuusi erilaista persoonallisuuden kerrosta omassa kerrostalossamme. Henkilöstä riippuen kerrosten järjestys vaihtelee ja niiden pinta-alat, eli painotukset, ovat erilaiset. Jokaisella meillä on nämä kaikki erilaiset puolet, ja kuljemme eri kerroksissa eri elämänvaiheissa ja tilanteissa. Toiset meistä osaavat käyttää sujuvammin näitä kerroksia, toiset pysyvät vahvemmin samassa kerroksessa. Kaikilla meillä on se kivijalkamme eli se meissä luontaisesti vahvin pohjakerroksemme.
Tunnistin tuosta ”diagnoosista” itseni selkeästi. Pohjakerrokseni on luova ja vahvasti reagoiva rebelli. Toisena kerroksena on toisten tarpeita voimakkaastiaistiva ja huomioiva myötäeläjä. Ihminenhän hakeutuu luontaisesti mieluiten samanlaisten ihmisten seuraan kuin itse on. Niiden samantyyppisten ihmisten kanssa on helposti ”samalla taajuudella”, ”samalla aaltopituudella” ja ”puhuu samaa kieltä”. Huomasin kuitenkin ilokseni, että löysin lähimmistä ystävistäni näiden omien tyyppien lisäksi niin käynnistäjiä, pohdiskelijoita (haaveilija), arvostajia kuin ajattelijoitakin (työnarkomaani). Erilaiset ystävät auttavat ymmärtämään erilaisuutta!
Me kaikki ihmiset olemme erilaisia yksilöitä, mikä on aina kiehtonut minua. Katsomme tätä maailmaa niin eri näkökulmista – kuulemme, luemme ja koemme saman informaation eri tavoin. Kiinnitämme erilaisiin asioihin huomiota, koska olemme erilaisia. Toiset meistä ovat nopeita ja toiset hitaita, toiset elävät tunteella ja toiset analyyttisesti, toiset haluavat uudistaa ja toiset säilyttää… Tämän takia viesti ei aina mene perille siinä muodossa, miten olemme sen tarkoittaneet.
Väärinymmärryksiä tosiaan tulee vastaan arjessa enemmän tai vähemmän aina. Vaikein laji on selkeästi silti kirjoitettu viestintä. Viestinnän tärkein osuus on nimittäin sanaton viestintä, kuten ilmeet, eleet, asennot, katseet ja äänensävyt. Ne kertovat varsinaisia sanoja enemmän, mitä ihminen viestissään todella tarkoittaa. Tämän non-verbaalin viestinnän osuus viestinnästämme on tutkija Ray Birthwistellin mukaan jopa 93 % ja varsinaisten sanojen vain 7 %. Kun kirjoitetussa viestissä tämä non-verbaali viestintä jää kokonaan pois, pelkkä teksti voi tulla todella helposti tulkituksi ihan eri tavalla kuin sen kirjoittaja tarkoitti. Somekielessä meillä onneksi nykyään on käytössä ihanat emoijit, joilla värittää tunnetiloja tekstin mukaan.
Tieto lisää tuskaa! Ihmisten välinen vuorovaikutus on siis todella monisyinen palapeli. Uskallanko sanoa kenellekään enää mitään, etten tule väärin ymmärretyksi? Hmm… Itsensä ja oman puutteellisuutensa hyväksyminen on mielestäni ensimmäinen askel parempaan viestintään. Jos koko ajan pelkää väärinymmärryksiä, elämästä ei tule mitään. Muita ihmisiä ja heidän persooniaan ja viestintätyylejään tarkkailemalla oppii todella paljon. On sitten kyseessä myyntityö, esimiestyö, asiakasyhteistyö tai henkilökohtaiset ihmissuhteet. Vain yhdestä asiasta voi olla varma: viestintä ei mene aina maaliin.
Viestintään – sekä lähettämiseen että vastaanottamiseen – tarvitaan rakkaudellista otetta ja avarakatseista sallivuutta. Minun totuuteni ei ole kaikkien totuus. Tekee muuten aika tosi hyvää koittaa asettua toisen saappaisiin ja yrittää nähdä maailmaa vähän toisenlaisesta kulmasta.
Peace & Love!
Tuosta PCM-mallista voi lukea lisää:
https://www.invoke-pcm.com/5
https://www.processcommunication.eu/
Kirjoittaja:
Erja Siljamo