Aivovuoto vai auringonpistos?
Törmäsin juuri artikkeliin aivovuodosta. Eli siitä, miten korkeasti koulutetut muuttavat pois Suomesta. Tästä lähti ajatus kirjoittaa oma tarinani siitä, miten itse päädyin muuttamaan pois Suomesta. Kerron oikeastaan viikottain tutuille ja vähän tuntemattomillekin, miksi muutin Espanjaan. Kerron siitä kohta lisää, mutta en voi olla tähän kohtaan heti huokaisematta, miten tämä on ehdottomasti ollut yksi elämäni parhaimmista päätöksistä.
Suomi. Nuorempana minulla ei käynyt mielessäkään, että koskaan muuttaisin pois Suomesta. Lapsuuden lomareissut vietettiin kierrellen Suomea ympäri. Kauniita paikkoja ja upeita elämyksiä koettiin paljon. Toisaalta mulle oli melkein sama, missä olin, kunhan sieltä löytyi järvi tai meri, jossa uida. Opiskelujen perässä Kurikka ja Etelä-Pohjanmaan lakeudet vaihtuivat Satakuntaan ja Rauman merimaisemiin. Valmistumisen jälkeen päädyin opettajaksi Uudellemaalle, Lohjalle. Suomen sisältä löytyy tosiaan hyvin erilaisia maisemia, ihmisiä, kulttuuria, kieltä ja tapaa toimia. Monikulttuurisuutta ja rikkautta!
Raha. Raha ei kasva puissa ja sen eteen täytyy tehdä töitä. Kerättiin pulloja, tehtiin kotitöitä ja keksittiin extrahommia. 15-vuotiaana sai viimein hakea oikeisiin kesätöihin! Mahtavaa! Joka kesä tulikin tehtyä jos jonkinlaista työtä. Isä taisi muuten nähdä mussa jonkin bisnesajattelun siemenen, kun maksoi mulle markkoina arvosanani verran kaikista kokeista, joista sain kiitettävän. 9- oli siis alin arvosana ja siitä sai 8 markkaa ja 75 penniä. Tämä muuten innosti mua entistä enemmän myös käsityöharrastuksessani. Ompelin kaikki illat vaatteita, kiikutin nekin kouluun ja käsityön opettajat sitten ystävällisesti arvioivat nekin. Kiitettäväthän niistäkin tietenkin yleensä tuli ja taas sain rahaa! Isä tämän varmaan huomasi, mutta taidot karttuivat tehdessäni ennakkoluulottomasti mitä erilaisempia vaatteita. Tekemällä oppi! Yhtenä kesänä en saanut kesätöitä ja niinpä perustin yrityksen ”Emmin ompelimon”. LY-tunnuksen rekisteröinti ja ilmoitus lehteen. Niinpä ompelin sitten tuttujen lisäksi vaatteita myös muille.
Opiskelupaikka ja -ala valikoitui lopulta vähän vahingossa. Tai noh… Myönnetään! Tämä nuori ja naiivi tyttönen valitsi lopulta opiskelupaikkansa sellaiselta paikkakunnalta, mihin silloinen sulhanen oli suuntaamassa. Kotoa piti päästä pois heti lukion jälkeen, itsenäistymisen tarve oli valtava. Sillä draivilla sitten päädyin opiskelemaan kasvatustiedettä luokanopettajan koulutukseen Turun yliopistoon Raumalle.
Maisterintutkinto. Vaikka kihlaus matkan varrella purkautuikin, tein tutkintoni loppuun. Yksi etappi saavutettu ja kunniallinen ammatti hankittu. Samalla ajatus tosin harhaili taidejutuissa… Juoksin monenlaisissa laulukisoissa ja artistikursseilla…
Tutkintoja, monenlaisia töitä, yrittäjyyttä ja tunnustuksia on mahtunut matkan varrelle. Elinikäistä oppimista…
Yrittäjyys. Tein Lohjalla ja Vihdissä luokanopettajan töitä kuuden vuoden ajan. Yrittäjämieheni rohkaisemana jätin opettajan turvallisen viran ja päädyin perustamaan oman yrityksen Lohjalle. Bisnesmaailma oli samaan aikaan ihanaa ja kamalaa, todella upeaa aikaa erityisesti ihmisenä kehittymisessä. Huomasin, että nyt pääsin hyödyntämään monialaisia taipumuksiani – niin sitä taiteellista kuin matemaattista puoltani! Aloitin myös harrastuksen, Nuorkauppakamarin, joka opetti mitä erilaisimpien projektien kautta vielä enemmän epämukavuusalueella kehittymisen hienoudesta. Yritystoiminnan laajentuessa opiskelin myös valmentajaksi ja personal traineriksi.
Pariisi – Rantasalmi – Fuengirola. Ajatus Espanjaan muuttamisesta syntyi 10-vuotishääpäivämatkallamme Pariisissa, tai itse asiassa pikkumökillä Rantasalmen luonnon rauhassa. Parin viikon loma ja selkeä maisemanvaihto teki hyvää. Tajusimme yhtäkkiä, miten paljon tuolla reissulla yhtäkkiä nauroimme. Jotenkin vuosien suorittamisen jälkeen tämä pysähtyminen herättikin halun muutokseen. Omat yritykset olivat pitäneet meidät tiiviisti kiinni Lohjalla. Rantasalmen luonnon rauhassa syntyikin ajatus, että josko lähtisimme muuttamaan elämäämme. Jos kerran lähtisimme Lohjalta ja aloittaisimme kaiken alusta, aloimmekin miettiä asiaa ihan puhtaalta pöydältä. Jos kerran muutetaan, muutetaan sitten kunnolla. Maailman karttaa siinä hetken selailtuamme teimme päätöksen muuttaa Espanjaan Fuengirolaan. Lopulta se vain tuntui oikealta, vaikka kumpikaan meistä ei ollut käynyt Espanjassa koskaan aiemmin. Kävimme syksyllä viikon lomareissulla ja olimme edelleen vakuuttuneita päätöksestämme.
Elämän isot päätökset vaativat pysähtymistä. Mitä todella haluan?
Ero. Vuosi sitten päädyimme mieheni kanssa eroon 14 yhteisen vuoden jälkeen. Meiltä molemmilta on kysytty, aiommeko molemmat asua täällä edelleen. Kyllä. Vaikka päätös Espanjaan muuttamisesta saattoi vaikuttaa Seinen rannalla kehittyneeltä auringonpistokselta, oli päätös aivan oikea.
Aurinko. Espanja itsessään ei tee ihmistä onnelliseksi, vaan se että oppii tuntemaan itsensä ja tekemään sellaisia ratkaisuja, jotka tukevat omaa hyvinvointia. Minulle täällä on paljon sellaisia asioita, jotka tuovat valtavaa iloa! Valon määrällä on valtava fysiologinen merkitys mielialaani. Täällä ihmiset ovat avoimempia, värikkäämpiä, rohkeampia ja ilmaisevat itseään rohkeammin – myös suomalaiset. Rakastan hyvää ruokaa – erityisesti mahtavia kasviksia ja kalaa. Ne maistuvat täällä erilaisilta kuin Suomessa. Viini myös. Pimenevät lämpimät illat, tunnelma ja musiikki.
Onnellisuus löytyy ihmisen sisältä. Valtavaa iloa minulle kuitenkin tuottaa joka päivä se, että saan käyttää osaamistani työpaikassa, jossa sitä arvostetaan.
Työ ja laulu. Koen tekeväni nyt juuri oikeanlaista työtä, johon kaikki aiemmat kokemukseni, työni sekä myös se maisterintutkinto ovat minua valmistaneet. Parasta on se, että pääsen tekemään töitä niin tiimin jäsenenä kuin itsenäisesti ja edistämään suomalaisten yritysten bisnestä. Haasteita riittää mutta töitä tehdään sopivalla rentoudella. Samalla minun osaamiseeni ja tekemiseeni luotetaan täysin. Tämä vetää nöyräksi ja samalla hyvällä tavalla ylpeäksi. Lyhyet työajat ja oikeanlainen fiilis, jättää aikaa ja virtaa mukavasti myös vapaa-ajasta nauttimiseen – vaikkapa laulaen!
Kirjoittaja:
Erja Siljamo